jumalaton konferenssi

Millaista on Ison Kirjan järjestämässä juhannuskonferenssissa?

Minäpä kävin kokeilemassa. Suunnitelmana oli muutamien entisten helluntailaisten ja lestadiolaisten kanssa viettää konferenssissa kaksi yötä, torstaista lauantaihin (konffa kestää kokonaisuudessaan keskiviikosta sunnuntaihin). Minulle tuli muutama mutka matkaan, joten olin konffassa vain yhden kokonaisen päivän, torstain. Vähän harmittaa, että jäi parhaat bileet näkemättä juhannusaattona, koska lähdin illalla.

Etukäteen kuulemani perusteella odotin jotakin semisti radikaalimpaa. En nähnyt yhtään kaatuilu- tai itkeskelykokousta, vaikka kävin jopa "Pyhän Hengen kaste" -otsikoidussa tapahtumassa rukousteltassa. Tapahtumat järjestetään siis suurissa teltoissa nurmikentällä. Pyhän Hengen kasteessa, vaikka niin avoimesti olikin nimetty, oli hyvin laimean kuuloinen kolmen naisen bändi, jotka lauloivat omia biisejään ilman yhteislaulumahdollisuutta. Olin tottunut siihen, että Pyhän Hengen tulemiseen vaaditaan voimakkaita, kaikille tuttuja ylistysbiisejä, joita koko porukka sitten huutaa kurkku suorana kädet ilmassa (tai naama maassa). Eikä siellä ollut edes ketään yli-innokasta, supervoideltua huutojulistajaa, vaan Osmo Haavisto, joka möngersi mikrofoniin jotakin, josta nyt ei ihan varmaksi saanut edes selvää. En jäänyt katsomaan, mihin tapahtuma lähti etenemään, koska meinasin nukahtaa jo ennen varsinaista rukoilua. Paikalla oli vain vanhoja ja tosi vanhoja ihmisiä.

Yllätyksekseni vain puolet kylteistä oli kirjoitettu väärin.

Yritin sitten aikani kuluksi ja huvin vuoksi tehdä muutamia haastatteluja ihmisten uskon perusteista, mutta suureksi yllätyksekseni sain aikaan vain yhden. Kysyin noin kymmeneltä ihmiseltä, josko heillä olisi viisi minuuttia pieneen haastatteluun, ja monet sanoivat kyllä, kunnes kuulivat, mistä on kyse. Ilmeisesti "haastattelen ihmisiä siitä, miten he ovat tulleet siihen tulokseen, että Jumala on olemassa" tai "kyselen ihmisiltä heidän uskostaan Jumalaan" ovat huonoja tapoja esittää asiani, koska usein sain vastaukseksi "ehken sitten ole oikea ihminen tähän" tai "emmä nyt tiiäkkään onko mulla aikaa". Yksi nuori mies kuitenkin vastaili kysymyksiini mielellään. Hänen uskonsa perustui siihen, että kun hän oli lapsi, hänen vanhempansa olivat kertoneet hänelle Jeesuksesta, hän sai vahvistusta saarnaajien puheista ja Raamatusta sekä oli saanut myös rukousvastauksia. Kysyin haastattelun aikana eri tavoin muotoiltuna kolme kertaa, miten hänen uskonsa eroaa esimerkiksi uskosta Allahiin muslimilla, jonka vanhemmat ovat kertoneet Allahista, joka saa vahvistusta saarnaajien puheista sekä Koraanista ja rukousvastauksista Allahia rukoillessa. Hän osasi hienosti kieltää Allahin olemassaolon, ja hänen uskonsa erosi muslimien uskosta sillä tavalla, että Allah ei ole olemassa. Kysyessäni, mistä me tiedämme tämän, hän sanoi: "Koska Allahista ei kerrota Raamatussa". Emme päässeet tästä oikein mihinkään. Paitsi tietenkin siihen, että Jeesus on ainoa totuus, koska Raamattu.

Haastattelustakin selvisi sama, jonka monet tuntemani entiset hellarit ovat kertoneet: lapsesta saakka konffassa käyminen ja Jeesuksesta kaiken aikaa kuuleminen synnyttää väkisinkin uskoa. Siksi oli sydäntäsärkevää nähdä, kuinka monia tuhansia lapsia konffassa oli. Lasten tilaisuudessa näytelmän kautta opetettiin, miten voi taistella Raamatun sanalla vihollisen juonia vastaan. Monet näistä lapsista eivät koskaan saa itse valita, haluavatko he uskoa Jeesukseen vai elää elämäänsä jollakin toisella tavalla. Helvetinpelko on lapsena varmasti raastavaa. Itse pelkäsin vain pimeää niin, että piti mennä vanhempien väliin nukkumaan. Siihen päälle vielä Saatanat ja tulijärvet, Jeesuksen takaisin tuleminen, viimeinen tuomio, pyhä ja oikeanlainen elämä...

Kokonaisuudessaan konffassa viettämäni aika oli kuitenkin ihan mukavaa, vaikka alueelle ajettaessa ei voinut olla edes kännissä huomaamatta suurta kylttiä kieltäen päihteet ja tupakoinnin. Onneksi entiset hellarit osasivat kertoa, minkä vessan takana kaikki tupakoivat.

rukousvastaukset

Syntistä juhannusta kaikille ja terveiset konffasta! Teitä, rakkaat lukijani, ajatellen kirjoitin lomalukemista. Olkaapa hyvät!

Jumala vastaa rukouksiin, joten hän on totta. Ei voi olla sattumaa, että [valitse asia] tapahtui, joten sen oli pakko olla Jeesus. Jeesuksen kiittäminen rukousvastauksista on kuitenkin monella tapaa hankala juttu. Ensinnäkin, uskontoja on joidenkin arvioiden mukaan noin 4200. Jumalia uskontojen sisällä on jopa miljardeja. Mistä tiedät, että juuri sinun valitsemasi jumala on olemassa ja vaikuttaa elämässäsi? Mistä tiedät, että jokin niistä jumalista ylipäänsä on olemassa, ja juuri se jumala auttaa sinua löytämään kadonneet avaimet (etsimisellähän ei ole mitään tekemistä löytymisen kanssa), antaa sinulle opiskelu- tai työpaikan (koska hakemallahan niihin ei ikinä pääse) tai parantaa flunssasi (ainakaan antibiootit ja särkylääkkeet eivät vaikuttaneet asiaan)?

Toinen ongelma rukousvastauksissa on, että Jumala tykkää jaella niitä vähän kuin nallekarkkeja. Aina ei mene tasan. Oikeastaan koskaan ei mene tasan. Joku rukoilee terveyttä koko ikänsä, ja on parantumattomasti sairas, kun toisen päänsäryt ja mahakivut menevät ohi ensimmäisessä kokouksessa, jossa rukoillaan. Joku löytää autonavaimet aina, toinen joutuu maksamaan maltaita uusista avaimista. Miten tämä on mahdollista, kun Jumala oletettavasti rakastaa ja haluaa auttaa kaikkia tasapuolisesti, ehdoitta ja ilman "suorittamista"? Onko parempia ja huonompia rukouksia? Parempia ja huonompia ihmisiä? Vai onko Jumalalla vain parempia ja huonompia päiviä? Vai, kuten olen monien kristittyjen kuullut sanovan, onko Jumalan tahto jonkun kohdalla se, että hän kärsii? Tietenkin se puetaan kauneisiin sanoihin, esimerkiksi muotoon "Jumala tahtoo opettaa sinulle jotakin", "hänellä on varmasti sinun varallesi paljon hyvää odottamassa", "Jumalan aikataulut ovat juuri meille sopivat, vaikkei siltä tuntuisikaan" tai vaikka "ole kestävä rukouksessa, koen, että tämä on sinulle koetinkivi". Jos et osaa rakastaa sellaista Jumalaa, joka tekee elämästäsi yhtä helvettiä, olet langennut koetuksessa kapinoimaan tai katkeroitunut Jumalalle.

"Älä koskaan epäile, mitä yksi rukous voi saada aikaan"

Kolmanneksi. Minkä rukousvastauksen, jonka olet saanut, pystyisi selittämään vain yliluonnollisella selityksellä? Voisiko syövässä tapahtua luonnollista remissiota? Olisiko mahdollista, että rahatilanteen paranemiseen vaikutti työpaikka ja palkka? Voisiko masennuksesta parantumiseen liittyä sosiaalisten kontaktien lisääntyminen seurakuntaan liittymisen kautta? Esimerkkejä on niin paljon, etten voi yhteen blogitekstiin survoa edes kaikkia. Rukousvastaukset eivät todista mitään, varsinkaan sellaiselle ihmiselle, joka tietää tieteellisestä metodista edes himppasen vähän. Rukousvastaukset sattuvat kohdalle juuri silloin kuin Jumalaa sattuu huvittamaan, ei tokikaan joka kerta kun rukoilee. Tätä sitten kierrellään ja kaarrellaan, että ei nyt tainnut Joonaksella olla tarpeeksi uskoa tai että Jumalan aikataulut on taas jotenkin vinksallaan. Luulisi nyt, että hän saisi itselleen jonkinlaisen sihteerienkelin luotua, jos on itse niin hajamielinen kalenterinsa kanssa. Lisäksi, on jopa julkaistu tutkimuksia rukouksen vaikutuksesta sairauksiin. Tiedän, "ei Jumalaa saa koetella tai testailla", mutta miksi? Mitä mielihyvää Jumala saa ihmisiltä piileskelystä, jos kerran ainoastaan häneen uskomalla pelastuu?

Otan esille yhden esimerkin rukousvastauksesta omassa elämässäni. Vuonna 2008 rukoilin oikein hartaasti erään ihmisen kuolemaa, Jeesukselta siis, koska hän oli aiheuttanut ja aiheutti minulle monenlaista tuskaa. Kaksi vuotta myöhemmin tämä henkilö menehtyi. Onko tämä rukousvastaus? Monet kristityt ovat sanoneet tätä kysyessäni, että ei ole. "Se oli vain sattumaa". Miten tällainen rukous, jonka joku kokee "moraalittomana", ei olisi Raamatun jumalan toteuttama, mutta kaikki "kivat jutut" ovat? Miten rukoukset eroavat toisistaan? Ja miksi kaikki "hyvät" rukoukset eivät toteudu?

Muistutan vielä, että kysymykset, joita kysyn tekstieni lomassa, ovat ihan tosissaan tarkoitettu vastattaviksi, jos niihin jollain vastaus sattuu olemaan. Ne eivät suinkaan ole vain retorisia, vaan pohdittaviksi tarkoitettuja.

voi perkele

(kuvan Saatana ei liity tapaukseen)

Sain paljon palautetta edellisen tekstin puutteellisuudesta, koska en ollut ottanut tarpeeksi huomioon Saatanaa. Se on niin huomionkipeä tyyppi, että tehdään se sitten tässä.

Perkele on mennyt pilaamaan kaiken. Hirveä paholainen, kauhee tyyppi, sielunvihollinen. Jumalalla oli niin mahti suunnitelma ja kaikki täydellisesti hoidossa, kun se saatanan Saatana tuli ja ryssi koko paskan. Ihminen meni ja lankesi, Kain teurasti veljensä ja siitä se alamäki vain jyrkkeni. Kohta oli maailmassa kaikki jo täysin hukassa, eikä porukkaa enää kiinnostanut Jumala ja sen jutut. Onneksi tämä rakastava Jumala kuitenkin sai asian hoidettua tappamalla vain koko ihmiskunnan (paitsi lempi-ihmisensä perheineen). Ainoa ongelma on, ettei operaatiota "maapallosta uima-allas" koskaan ole tapahtunut.  Nooa ei rakentanut isointa puuvenettä ikinä ja marssittanut tuhansia eläimiä siihen seilailemaan ympäri maapalloa vuodeksi. 

Takaisin aiheeseen. Vihollinen varastaa tänäkin päivänä meidän onnettomien uskon ja siitä me sitten kärsimme ikuisesti helvetissä. Tietämättömyyttään ihmiset menevät ja uskovat Saatanan "valheisiin", kuten evoluutioon, toisiin uskontoihin, itseensä.. Lista on loputon. Se pirulainen johdattaa ihmiset pois oikeasta totuudesta. Siitä ainoasta oikeasta, täysin todentamattomasta totuudesta, jonka nyt voi tulkitakin vähän miten hyvältä tuntuu. Joskus se perkele menee vielä sekoittamaan ihmisten aivot niin, että he tulkitsevat Raamattua väärin!

Kaiken huipuksi vain noin 2 miljardia ihmistä on kristittyjä (oikeita on tietysti huomattavasti vähemmän). Kaikki muut, olivat he sitten hindulaisia, ateisteja, new ageen uskovia tai joogaajia, ovat Saatanan kätyreitä. Halusit tai et, jos et usko Jeesukseen, demonit pääsevät kiusaamaan sinua. Ihmekös elämä on niin kurjaa (paitsi kristityillä). 

Saatanan vikaa on sairaudet, pelot, sodat, ilkeydet, ateistit, murhat, homot ja surut. Jumala tuntuu jotenkin jäävän tässä pelissä kakkoseksi. Miksi? Jälleen, jos Jumala todella (olisi olemassa) rakastaisi jokaista ihmistä yhtä paljon ja haluaisi, että kaikki pelastuvat, miksi Saatana saa pyöriä täällä vapaana häiritsemässä porukkaa? Onko Jumala haluton vai kykenemätön estämään Saatanaa? 

ehdoton armo, jos...

Mieltäni on jo pitkään vaivannut eräs kristinuskon vankkumattomista peruspilareista, nimittäin Jeesuksen ristintyön kautta saatava ehdoton armo. Oikeastaan koko Jumalan rakkaus on täydellistä ja ehdotonta, tai ainakin se kuvataan niin. Kunnes..

Kristityn täytyy jossain vaiheessa vaellustaan ymmärtää, että täytyyhän tässä kasvaakin, tulla kypsemmäksi, aikuisemmaksi hengelliseksi ihmiseksi. Alkaa palvella, vähän niin kuin kiitollisuudesta Jumalalle siitä, että hän pelasti kaikenmaailman kurjuudelta. Jos sitä ei sitten ymmärräkään, jää seurakunnan raukaksi, jota kaikki säälivät, jonka puolesta kaikki aina rukoilevat ja joka aina tarvitsee jotakin. Se tyyppi, johon pastori tai vanhin viittaa "onhan meillä tuo Timo, huumetausta ja kaikki, varmaan haureuden henkikin vaivaa". Siitä raukasta, josta ei ole täyttämään Jumalan ehdottoman armon ehtoja, jota Jumala ei voi ottaa suureen palvelutehtävään, tuleekin vain seurakunnan maskotti. Tule sellaisena kuin olet, keskeneräisenä, rikkinäisenä, haavoittuneena. Kirkon kynnystä madaltaa, kun sisältä heiluttelee suurempi raukka kuin potentiaalinen uusi jäsen. Tule sellaisena kuin olet, Timokin saa olla täällä, vaikka se kaikkia salaa ärsyttääkin. Muut tekee kauheasti töitä pyhityksensä ja kutsumuksensa täyttämiseksi, kun Timo saa vaan polttaa hamppua ja tulla kokoukseen. Kyllä Jumala antaa anteeksi.

Niin antaakin, Timolle ja niille muille seurakunnan raukoille tai muuten vain hiljaisille ressukoille. Mutta ei niistä koskaan mitään Jumalan voideltuja tulekaan, koska ne junnaa paikallaan. Ne jäi siihen ensirakkauteen ja käyttää seurakuntaa kuin asiakkaana. Auta armias, jos sinulla on yhtään intohimoa. Kyllä sitten täytyy rukoilla ja paastota ja pyhittyä. Sitten täytyy äkkiä parannella tai peittää haavansa, josta tietenkin Jumalalle annetaan kunnia. Mitä paremman ylistystarinan siitä keksit, kuinka annoit anteeksi, pääsit yli seksihimoistasi tai opit Jumalan salaisuudet, sen parempi. Sitä kun huutelee vielä kovaan ääneen ja kuittaa kaiken vaivan Jumalan työnä ja ihmeellisenä armona, olet puhdas. Kristus parantaa, puhdistaa, pyhittää. Ylistys Jumalalle!

Sitten muut kyräilee katkerana kun Jumala rakastaa enemmän. Eikä rakasta! Hän rakastaa kaikkia ehdoitta, ilman pienintäkään tarvetta mihinkään. Ei ehdon ehtoa, onhan meillä tuo Timokin. Avain voiteluun ja suureen kutsuun on nöyryys. Vaikka olisi kuinka huipputyyppi, täytyy varoa ajattelemasta itsestään enemmän kuin siitä Timosta, ettei vaan tulisi ylpeäksi saavutuksistaan. Eiväthän mitkään saavutukset koskaan ole ihmisen työn tai vaivan tulosta, vaan kaikki tapahtuu ainoastaan Jumalan armosta. Jumala antaa lahjat, hän virittää ne käyttöön, hän huolehtii toimeentulosta ja terveydestä siinä sivussa, hänen kauttaan käytetään lahjoja, hän kerää kunnian. Silkasta armosta hän antaa joidenkin olla pelinappulansa tässä suuressa ruletissa.

Mitä nämä Timot sitten ajattelee? Eikö Jumala annakaan minulle niin paljon armoa kuin niille, joilta hän otti riippuvuudet, masennukset ja ongelmat pois? Antaa antaa, koska se on ehdotonta. Ja nämä voidellut profeetat sitten julistavat toinen toistaan lohduttavamman kuuloisia profetioita kokouksesta kokoukseen. Sitten ne Timot menee ja antaa viimeiset sossurahansa jonkun miljonäärijulistajan kolehtiin, mutta saavatpahan sitten viimeistään kuollessaan sen suurimman palkinnon. Ehkä.

Koko tältä pienen skaalan ehdottomuudelta putoaa kuitenkin pohja, kun mietitään kokonaiskuvaa, sitä kuvaa, jossa mukana on myös helvetti. Koetan muotoilla koko systeemin mahdollisimman yksinkertaisesti:
Jumala tuli maailmaan ihmisenä, jotta hän voisi pelastaa ihmiset itse luomaltaan kidutuskammiolta uhraamalla itse itsensä itselleen. Koko tämän eriskummallisen episodin jälkeen hän on ehdoitta pelastanut kaikki ihmiset tältä kidutukseltaan, sillä ehdolla, että ihmiset uskovat tähän hänen tarinaansa.

Miten tämä Jumalan helvetinkiertosysteemi on ehdoton, kun se tapahtuu sillä ehdolla, että ihminen uskoo? Miten Jumala rakastaa kaikkia yhtä paljon, kun toiset saavat elää yltäkylläisyydessä, ja samaan aikaan vuosittain arviolta 10 miljoonaa lasta kuolee köyhyyteen? Miksi Timot saavat rellestää koko elämänsä ja pääsevät silti taivaaseen, kun monet uskomattoman paljon hyvää tehneet kärsivät ikuisesti, koska eivät uskoneet asioihin, joita ei edes (oletettavasti kaikkivaltias) Jumala pysty/halua todistaa? Jos Jumala rakastaa, miksi ylipäänsä luoda helvetti? Voisiko valinnanvapauden antaa, mutta olla luomatta pahaa, ettei pahaa voisi valita? Jos absoluuttinen ja ehdoton rakkaus todella olisi tätä, luokittelisin itseni mielihyvin rakkaudettomaksi.

mitä on ateismi?

Koska tämä on ensimmäinen kirjoitukseni, haluan hieman avata blogin tarkoitusta, ajatuksia sen takana ja kertoa samalla myös, mitä blogi ei ole.

Alan kirjoittamaan tätä blogia kristityille, kristinuskoa epäileville tai sitä puntaroiville. Itse olen "kokeiltuani" tullut siihen tulokseen, ettei kristinuskon väitteille löydy sellaista pohjaa, joka kestäisi rationaalisen tarkastelun. Haluan uskoa mieluummin asioita, jotka varmasti ovat totta, kuin asioita, jotka tuntuvat elämäntilanteen, perinteen tai jonkin muun syyn takia hyvältä. Ja haluan rohkaista muitakin elämään siinä todellisuudessa, joka ympärillämme on.

Blogin tarkoitus on auttaa Jumalaan sokeasti luottavia ja Raamattuun kyseenalaistamatta uskovia huomaamaan, että kritisoidessaan muita uskontoja tai kuitatessaan ne hölynpölynä he unohtavat käyttää samaa ajatusmenetelmää omaan uskontoonsa. Kaikkien uskontojen yliluonnollisiin väitteisiin on yhtä paljon todisteita: ei yhtään. Kysyn myös paljon kysymyksiä, jotka ovat vastattaviksi tarkoitettuja, jos vaikka keskustelua syntyisi. Kommentoin kristillisyyteen liittyviä artikkeleita, videoita ja muuta aiheeseen liittyvää, johon törmään. Joku saattaa pohtia, miksi valita juuri kristinusko. Haluan kirjoittaa vain asioista, joista tiedän enemmän kuin pintaraapaisulta, joten islamin, hindulaisuuden tai juutalaisuuden oppia tuntematta en lähde esittämään kritiikkiä niitä kohtaan. Kristillisyyteen pääsin tutustumaan läheltä ja siksi kritisoin Raamattua enkä Tooraa tai Koraania.

Varmuuden vuoksi aloitan myös kertomalla, mistä tässä blogissa ei ole kysymys. Tämä ei ole vihaa Jumalaa kohtaan. En ole katkera, vihainen tai kapinallinen Jumalalle. En usko jumalien olemassaoloon enkä Raamattuun. En ole yhtään sen enempää vihainen kristinuskon jumalalle kuin Krishnalle tai Allahille. En vihaa Jumalaa yhtään sen enempää kuin mitään muutakaan fiktiivistä hahmoa. Tämä olisi hyvä pitää mielessä myös tulevia juttujani kommentoidessa. Blogin tarkoitus ei myöskään ole loukata ketään, vaikka kritisoinkin jollekin tärkeää uskomusjärjestelmää. En tietenkään voi sille mitään jos joku herneen haluaa nenäänsä vetää, mutta se ei ole tarkoitukseni. Käytän sarkasmia tehokeinona paljon, joskus huomaamattanikin, toisinaan liikaakin varsinkin turhautuneena. Se on silti vain kielen tehokeino.

Viimeiseksi haluan vielä määritellä ateismin, kun se tuntuu monille niin vaikealta termiltä käsittää. Se, että olen ateisti, tarkoittaa yksinkertaisesti, etten usko jumaliin. En ole vakuuttunut minkään pyhän kirjan tarinoiden olevan totta. Varmasti sellaisiakin älypäitä kulkee ympäriinsä, jotka huutelevat "jumalaa ei ole", mutta turha lähteä sellaista väittämään, kun sitä ei voi tietää eikä todistaa. En kuitenkaan usko myöskään väitteeseen, että "jumala on", koska sillekään ei ole todisteita. Tietenkin, jos sinulla sellaisia on tarjota, saat toki kommenteissa niitä esittää.

Katsotaan mihin tämä lähtee kehittymään. Yritän kirjoitella viikon-parin välein.