jumalaton konferenssi

Millaista on Ison Kirjan järjestämässä juhannuskonferenssissa?

Minäpä kävin kokeilemassa. Suunnitelmana oli muutamien entisten helluntailaisten ja lestadiolaisten kanssa viettää konferenssissa kaksi yötä, torstaista lauantaihin (konffa kestää kokonaisuudessaan keskiviikosta sunnuntaihin). Minulle tuli muutama mutka matkaan, joten olin konffassa vain yhden kokonaisen päivän, torstain. Vähän harmittaa, että jäi parhaat bileet näkemättä juhannusaattona, koska lähdin illalla.

Etukäteen kuulemani perusteella odotin jotakin semisti radikaalimpaa. En nähnyt yhtään kaatuilu- tai itkeskelykokousta, vaikka kävin jopa "Pyhän Hengen kaste" -otsikoidussa tapahtumassa rukousteltassa. Tapahtumat järjestetään siis suurissa teltoissa nurmikentällä. Pyhän Hengen kasteessa, vaikka niin avoimesti olikin nimetty, oli hyvin laimean kuuloinen kolmen naisen bändi, jotka lauloivat omia biisejään ilman yhteislaulumahdollisuutta. Olin tottunut siihen, että Pyhän Hengen tulemiseen vaaditaan voimakkaita, kaikille tuttuja ylistysbiisejä, joita koko porukka sitten huutaa kurkku suorana kädet ilmassa (tai naama maassa). Eikä siellä ollut edes ketään yli-innokasta, supervoideltua huutojulistajaa, vaan Osmo Haavisto, joka möngersi mikrofoniin jotakin, josta nyt ei ihan varmaksi saanut edes selvää. En jäänyt katsomaan, mihin tapahtuma lähti etenemään, koska meinasin nukahtaa jo ennen varsinaista rukoilua. Paikalla oli vain vanhoja ja tosi vanhoja ihmisiä.

Yllätyksekseni vain puolet kylteistä oli kirjoitettu väärin.

Yritin sitten aikani kuluksi ja huvin vuoksi tehdä muutamia haastatteluja ihmisten uskon perusteista, mutta suureksi yllätyksekseni sain aikaan vain yhden. Kysyin noin kymmeneltä ihmiseltä, josko heillä olisi viisi minuuttia pieneen haastatteluun, ja monet sanoivat kyllä, kunnes kuulivat, mistä on kyse. Ilmeisesti "haastattelen ihmisiä siitä, miten he ovat tulleet siihen tulokseen, että Jumala on olemassa" tai "kyselen ihmisiltä heidän uskostaan Jumalaan" ovat huonoja tapoja esittää asiani, koska usein sain vastaukseksi "ehken sitten ole oikea ihminen tähän" tai "emmä nyt tiiäkkään onko mulla aikaa". Yksi nuori mies kuitenkin vastaili kysymyksiini mielellään. Hänen uskonsa perustui siihen, että kun hän oli lapsi, hänen vanhempansa olivat kertoneet hänelle Jeesuksesta, hän sai vahvistusta saarnaajien puheista ja Raamatusta sekä oli saanut myös rukousvastauksia. Kysyin haastattelun aikana eri tavoin muotoiltuna kolme kertaa, miten hänen uskonsa eroaa esimerkiksi uskosta Allahiin muslimilla, jonka vanhemmat ovat kertoneet Allahista, joka saa vahvistusta saarnaajien puheista sekä Koraanista ja rukousvastauksista Allahia rukoillessa. Hän osasi hienosti kieltää Allahin olemassaolon, ja hänen uskonsa erosi muslimien uskosta sillä tavalla, että Allah ei ole olemassa. Kysyessäni, mistä me tiedämme tämän, hän sanoi: "Koska Allahista ei kerrota Raamatussa". Emme päässeet tästä oikein mihinkään. Paitsi tietenkin siihen, että Jeesus on ainoa totuus, koska Raamattu.

Haastattelustakin selvisi sama, jonka monet tuntemani entiset hellarit ovat kertoneet: lapsesta saakka konffassa käyminen ja Jeesuksesta kaiken aikaa kuuleminen synnyttää väkisinkin uskoa. Siksi oli sydäntäsärkevää nähdä, kuinka monia tuhansia lapsia konffassa oli. Lasten tilaisuudessa näytelmän kautta opetettiin, miten voi taistella Raamatun sanalla vihollisen juonia vastaan. Monet näistä lapsista eivät koskaan saa itse valita, haluavatko he uskoa Jeesukseen vai elää elämäänsä jollakin toisella tavalla. Helvetinpelko on lapsena varmasti raastavaa. Itse pelkäsin vain pimeää niin, että piti mennä vanhempien väliin nukkumaan. Siihen päälle vielä Saatanat ja tulijärvet, Jeesuksen takaisin tuleminen, viimeinen tuomio, pyhä ja oikeanlainen elämä...

Kokonaisuudessaan konffassa viettämäni aika oli kuitenkin ihan mukavaa, vaikka alueelle ajettaessa ei voinut olla edes kännissä huomaamatta suurta kylttiä kieltäen päihteet ja tupakoinnin. Onneksi entiset hellarit osasivat kertoa, minkä vessan takana kaikki tupakoivat.