torstai 11. elokuuta 2016

jumalan tunteminen 101


Nyt olette kyllä saaneet odottaa jo tarpeeksi kauan! Erinäisten kesäisten syiden vuoksi huomasin puolivahingossa pitäneeni kuukauden loman kirjoittelusta, mutta mielessäni on tapahtunut silti kaikennäköistä. Täältä pesee.

Elävä usko on tavoiteltavaa. Armolahjat, Jumalan äänen kuuleminen ja Pyhän Hengen jatkuva täyteys ovat Jumalan lahja uskollisille, niille, jotka hän armossaan on valinnut toteuttamaan kutsuaan. Kun olet läheisemmässä suhteessa Jumalan kanssa, näet enemmän ihmeitä. Kun olet läheisemmässä suhteessa Jumalan kanssa, saat enemmän siunauksia. Kun olet läheisemmässä suhteessa Jumalan kanssa, sitä, tätä ja tuota. Oikeastaan koko uskonnossa ei ole kysymys uskosta jonkin olemassaoloon, vaan se on suhde. Suhde elävään Jumalaan, joka armossaan teki mahdolliseksi [sijoita tähän haluamasi asia].

Suhde näkymättömään, kuulumattomaan, tuntumattomaan, hajuttomaan ja mauttomaan otukseen, josta ainoa todiste on vanha, vanha kirja. Ainoa asia, joka mahdollistaa edes sen, että olisit ikinä kuullut koko hepusta, on se kirja, jonka on kirjoittanut porukka hihhuleita aikana-ennen-dinosauruksia. Jos tuota kirjaa ei olisi, olisi hyvin todennäköistä, ettei kovinkaan moni seuraisi tätä Jeesus-persoonaa joka on niin tässä ja nyt koko ajan minua halaamassa, vaikken sitä varsinaisesti tunne tai oikeastaan näe tai kuulekaan. Se on silti, ja se on parasta I-K-I-N-Ä, siis sellaista rakkautta ei muualla ole, ei missään eikä mitenkään päin. Täydellinen rakkaus. Voi, millaista onkaan saada tuntea hänet. Tuntea hänet. Tuntea.

Minun piti ihan muistinvirkistykseksi vielä tarkistaa oikein sanakirjasta tämän tuntea-sanan syvällinen käyttötarkoitus. Eipä siitä paljoa apua ollut, löysin vain lisää enemmän tai vähemmän epämääräisiä sanoja, kuten tietääkokea ja aistia. Jos jollekin tuntuu olevan epäselvää, mitä esimerkiksi tietäminen tarkoittaa, käykääs ihmeessä lukemassa nuo määritelmät (lihavoinnit ovat linkkejä). Lyhyesti, tunteminen tarkoittaa jonkin asian/henkilön ominaisuuksien tietämistä, aistein aistimista tai tunteen kokemista. Kuinka moni aistii Jumalan? Kuinka moni tietää (lukekaa nyt jo se määritelmä) Jumalan olevan olemassa, saatika sitten vaikuttavan elämiimme? Villi veikkaus, että aika moni kokee jotakin tunnetta jumaliin liittyen, mutta arvatkaapa kolme kertaa kuinka paljon ketään elämänsä edes jollain tasolla todellisuuteen pohjaavaa kiinnostaa, että sinusta tuntuu, että jumalasi on totta ja tekee taikatemppuja? Kerron teille. Ei luultavasti kovinkaan montaa. Annan esimerkin: Minusta tuntuu, että huomenna sataa. Minulla vain on sellainen tunne, mieli vähän alavireessä ja nenäkin tukossa, huomenna kyllä varmasti sataa. Onko tämä tietoa? Havainnollistan vielä: Minusta tuntuu, että maailmassa saattaa olla jokin korkeampi voima. En oikein tiedä, miksi näin tunnen, mutta onko tunteeni tietoa? NO EI OLE. Siksi niille on kaksi erillistä sanaa. Olkaa hyvät. Kertokaa kaverillekin. Seuraavalla evankeliointireissulla ei huudetakaan megafoniin "JEESUS ON TOTUUS", vaan esimerkiksi "minusta tuntuu, että Jumala on, haluatkos sinäkin saman fiiliksen?"

Niin mutta unohdin sen Raamatun. Kun Raamattuhan todistaa Jumalan olevan totta. Pitäisi nyt varmaan lopettaa tämän blogin lukeminen ja mennä kirkkoon lukemaan sitä Raamattua, niin varmasti kaikki olisi kaikilla hyvin. Raamattuhan on kaikki kaikessa, Jumalan sana, hänen elämänohjeensa meille ihmisparoille jotka emme vain kertakaikkiaan osaa tätä elämää ilman liian pitkää ja liian tylsää, brutaalia, väkivaltaista ja niin iankaikkisen vanhaa teosta. Ja kun se vielä kaiken lisäksi on se totuus isolla t:llä (paitsi tietenkin vanha liitto, se on ihan eri asia, koska Jeesus. Muistakaa lapset, silti ei saa tehdä syntiä). En tiedä miksi on niin vaikeaa ymmärtää, että kirjan olemassaolo ei todista sen kirjan tarinoita todeksi. Jerusalemin olemassaolo ei todista kuin Jerusalemin olemassaolon. Kirjoitettu vanha opus todistaa että oli ihmisiä, jotka osasivat vielä kirjoittaakin. Vaikka joku löytäisi huomenna Nooan arkin, alkuperäiset liiton kivitaulut ja valaan, jonka mahaan on rakennettu tyylikäs loft-asunto, kukaan ei olisi päässyt senttiäkään lähemmäs minkään jumalan todistamisessa. Vene todistaa rakennustaidosta, kiveen on mitä luultavimmin hakannut ihan tavallinen ihminen ja joku on heittäytynyt mielikuvitukselliseksi asuinpaikan suhteen. Eikä yhtään jumalaa tarvittu.

Autan taas esimerkein: Koraani ei todista Allahin olemassaolosta, joten Raamattu ei todista kristinuskon jumalan olemassaolosta. New York ei ole todiste hämähäkkimiehen olemassaolosta, joten Betlehem ei ole todiste Jeesuksen ylösnousemuksesta. Se, että minä kirjoitan kirjan, jossa kerron autoni muuttuneen lentokoneeksi, ei todista sitä, että autoni todella muuttui lentokoneeksi. Uskoisitko kirjaani siitä? Miksi ihmeessä et? Samalla lailla se, että muutama yhteiskunnan heittiö 2000-3000 vuotta sitten kirjoittelivat mitä mielikuvituksellisimpia juttuja kirjaan, ei todista, että ne oikeasti tapahtuivat. Miksi Raamattua tulisi kohdella todisteena Jumalan olemassaolosta, teoista ja luonteesta, kun muita kirjoja pidetään satuina, mielikuvituksena tai huuhaana? Miksei Koraani ole totta, jos Raamattu on, tai tietenkin toisinpäin?

Silti me luemme tuota kirjaa, opimme tuntemaan Jumalaa, käännämme ajatuksemme Jumalan puheeksi aivoihimme, kylmät väreet Pyhäksi Hengeksi, avainten löytymisen ihmeeksi ja kiitämme Jumalaa päälle. Miksi?

24 kommenttia:

  1. Pari aiheeseen liittyvää käsitettä wikipediassa, englanninkielisestä wikipediasta löytyy laajemmin...
    https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Kognitiivinen_vinouma

    VastaaPoista
  2. Kristittyhän ei varsinaisesti ole sitä mieltä, että "Koraani ei ole totta" tai "Mormonien kirja ei ole totta" tai "Hindulaisten kokemat hengelliset kokemukset ei ole totta".

    Kristitty uskoo, että ne eivät ole Jumalasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kristitty ei ole sitä mieltä, ettei Koraani ole totta? Mitenkä mahdutat kaksi monoteistista jumalaa samaan kaikkeuteen?

      Poista
    2. Siis kuten sanoin "ei varsinaisesti" usko ja tätä ei varsinaisesti lausetta täydentää loppukaneetti: "Kristitty uskoo, että ne eivät ole Jumalasta".

      Toisin sanoen kristittynä pidän niitä väärennettynä totuutena, eli eksytyksenä / epäjumalanpalvomisena. Kristittynä voin kuitenkin uskoa epäjumalan olemassaoloon ja oikeastaan jos niihin ei usko, niin voidaan kysyä onko ihminen edes kristitty.

      SIIS: Kristitty uskoo myös Perkeleen ja muiden demonien olemassaoloon. Henkilökohtaisesti en pidä ovella ramppaavia Mormoneita missään nimessä valehtelijoina, jotka ovat keksineet itse koko jutun. Uskon, että he ovat täysin vilpittömiä uskonsa suhteen, mutta silti eksyksissä.

      Poista
    3. Siinä tapauksessa minua kiinnostaa miten määrittelet kristityn.

      Jos ymmärsin siis oikein, ajattelet käytännössä (tiivistettynä), että muiden uskontojen jumalat ovat kyllä olemassa, mutta eivät ole jumalia vaan demoneita?

      Poista
    4. En tietenkään usko, että on muita _jumalia_ kuin kristinuskon Jumala.

      "Miten sitten määrittelet kristityn?"

      Etkö kristittynä ollessasi sitten uskonut sielun vihollisen olemassaoloon ja sen toimimiseen ihmisten keskuudessa?



      Poista
    5. Minä uskoin, mutta eihän sillä ole mitään tekemistä sen kanssa miten sinä määrittelet kristityn.

      Poista
    6. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

      Poista
    7. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

      Poista
    8. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

      Poista
    9. Kristityn määritelmän määrittää Raamattu. Siellä kerrotaan Joh. 3:16."Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän."

      Tämän lisäksi Raamatun alkuosassa kerrotaan syy sille miksi ihminen on tuomittu kadotukseen: Saatana houkutteli ihmisen lankeamaan.

      Toisin sanoen määrittelen kristityn siten, että kyseinen henkilö uskoo todeksi ylläolevat asiat. Tässä typistetyssä kristinuskon tiivistelmässä tulee ilmi Jumalan ja saatanan olemassaolon välttämättömyys. Raamatun muissa osissa kerrotaan sitten lisää miten esim. Saatana esiintyy tässä maailmassa. Raamatussa kerrotaan saatanan olevan mm. eksyttäjä, joka vie harhaan jopa valitut ja kirkkauden enkeli. Mikäli esim. näitä kahta esimerkkiä ei ilmenisi maailmassa Raamatun kokonaisilmoitus olisi hatarammalla pohjalla.

      Poista
    10. Kristityn määritelmän määrittää Raamattu. Siellä kerrotaan Joh. 3:16."Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän."

      Tämän lisäksi Raamatun alkuosassa kerrotaan syy sille miksi ihminen on tuomittu kadotukseen: Saatana houkutteli ihmisen lankeamaan.

      Toisin sanoen määrittelen kristityn siten, että kyseinen henkilö uskoo todeksi ylläolevat asiat. Tässä typistetyssä kristinuskon tiivistelmässä tulee ilmi Jumalan ja saatanan olemassaolon välttämättömyys. Raamatun muissa osissa kerrotaan sitten lisää miten esim. Saatana esiintyy tässä maailmassa. Raamatussa kerrotaan saatanan olevan mm. eksyttäjä, joka vie harhaan jopa valitut ja kirkkauden enkeli. Mikäli esim. näitä kahta esimerkkiä ei ilmenisi maailmassa Raamatun kokonaisilmoitus olisi hatarammalla pohjalla.

      Poista
    11. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

      Poista
  3. Hei, löysin tänä iltana blogisi ja olen lukenut vasta pari kirjoitusta. Vaikka olen itse yhä uskossa, niin samaistun monelta osin enemmän sinun kuin keskiverto-seurakuntakristityn ajatuksiin. En kuulu itse mihinkään kristilliseen yhteisöön, lähinnä juuri siksi koska suoraan sanoen suuri osa niiden opeista ja käytännöistä ei ole mielestäni tervehenkistä.

    Oot mielestäni oikeassa monessa suhteessa tänpäiväisessä kirjoituksessa. Jumalan olemassaolon todistelu on turhaa. Jos joku asia on totta, ei se tarvitse jonkun pienen ihmisen todistelua. Tarve todistella kertookin mielestäni enemmän epävarmuudesta kuin aidosta uskosta. Ja on aika ylpeää väittää omia kokemuksia joksikin suuremmaksi, kuin omiksi kokemuksiksi.

    Mutta kirjoituksiasi lukiessa tulee mulle myös sellainen vaikutelma, että sinäkin yrität jossain määrin todistella jotain. Ehkä itsellesi?

    Elämäsi ei tietenkään mulle kuulu, mutta vaikutat kiinnostavalta ja aitoutta etsivältä tyypiltä. Enkä muuten tuhlaisikaan arvokasta aikaani edes tämän vertaa :)

    Kaikesta huolimatta, kaikkea hyvää sulle <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei, Jatkan vielä vähän kun eilen illalla (yöllä) jäi väsyneenä viestini vähän vajavaiseksi eikä ajatukseni tullut esitettyä tarpeeksi selkeäksi. Blogissasi on mielestäni hyvää ja asiallista se, että tuot esille ilmeisiä ongelmakohtia monien seurakuntien toiminnassa ja kristittyjen ajattelussa. Tämä ei kuitenkaan ole yhtä kuin kristinuskon kritiikkiä, sillä seurakuntien toiminta tai kristittyjen ajattelu eivät määrittele kristinuskoa. Jalkapallokaan ei muutu käsipalloksi, jos joku pelaaja ottaa pallon käteen, hän ei vain pelaa oikealla tavalla. Eikä jalkapallo muutu käsipalloksi edes silloin jos kaikki jalkapalloilijat alkaisivat pelata käsipalloa, silloin he vain pelaisivat eri peliä. Toivottavasti analogia on tarpeeksi selkeä, niin että se avautuu vaikka et olisikaan urheiluihmisiä :)

      Asiallisen, vaikkakin osittain väärään tahoon kohdistuvan kritiikin lisäksi luen kirjoituksistasi sitä samaa todistelua, josta kristittyjä kritisoit. Sinä koitat vain todistella uskomustasi siitä, että Raamattu on satukirja. Kyllä, se on uskomus siinä missä uskomus että se on tapahtunutta historiaa. Raamatun historiallisuuden suhteen todistelussa on vielä jonkun verran järkeä (vaikka en usko että kovin suuri osa vakaumustaan vaihtaneista tekee sen historiallisen todistelun perusteella), mutta sitten kun tullaan uskoon yliluonnollisiin asioihin, kertoo todistelu vain siitä, ettei itse ole saanut täyttä rauhaa asioista. Eli ei vielä oikeastaan usko täysin siihen, mitä yrittää todistella (vaikka onnistuisikin pettämään itsensä selittämällä todistelevansa muita varten).

      Sen perusteella mitä olen blogistasi lukenut, vaikuttaa siltä että uskonnollisuutesi oli perustunut enemmän sosiaaliseen yhteistoimintaan kuin henkilökohtaiseen vakaumukseen (saati sitten ilmestykseen/heräämiseen, tai miksi sitä sitten haluaakaan kutsua, joka nähdäkseni on aidon kristillisyyden edellytys). Siksi en ole yhtään huolestunut luopumisestasi, päinvastoin. Sillä kaikesta päätellen etsit nyt totuutta vilpittömämmin kuin silloin, ja uskon että vain vilpitön totuuden etsintä voi johtaa todelliseen Jumalan tuntemiseen. Eikä ainostaan voi, vaan myös johtaa, kun sitä hellittämättä jatkaa. Itse asiassa ajattelen, että samanlainen "luopuminen" voisi tehdä hyvää suurelle (suurimmalle?) osaa kristityiksi itseään kutsuvista. Tulitko muuten ikinä huomanneeksi Raamattua lukiessasi, että Luoja ei aina ollut kovin mieluissaan Hänen nimessään touhuilevan kansan jutuista, eikä varsinaisesti yhtynyt toimintaan? Oikeastaan aika harvoin sateli kiitoksia, useammin madonlukuja. Tuntuisiko siinä valossa yhtään oudolta olettaa, että tilanne tänä päivänä ei välttämättä ole kovin erilainen?

      Toisin sanoen, voi olla että Jumala yhtyy enemmän jopa moniin sinun blogissasi esitettyihin asioihin, kuin moniin saarnapöntöstä kaikuviin sanoihin. Miltäs sellainen ajatus entisenä evankelistana kuulostaa? :)

      Poista
    2. Hyvin sanottu.

      Poista
  4. "- - 'minusta tuntuu, että Jumala on, haluatkos sinäkin saman fiiliksen?'"

    Ai että, kun on musiikkia korville. Jos omia aatteita levitettäisiin muille juuri näillä sanoin, olisi maailma todella paljon parempi paikka.

    VastaaPoista
  5. Jumala on mystinen ja äärimmäisen henkilökohtainen kokemus, Raamattu on Jumalan inspiroima kirjoitus. Ihminen ei voi ymmärtää maailmankaikkeutta eikä Jumalaa. En ymmärrä, miksi pyhästä kokemuksesta elämäänsä onnea ja iloa saavilta pitää koettaa ottaa se pois?

    VastaaPoista
  6. Minusta ihmisten harjoittama pahuus on vielä satuttavampaa ja raastavampaa, jos se laitetaan Jumalan kontolle. Ikään kuin jopa Jumalan tahto olisi, että sinua sattuu. Se on uskonnollista manipulointia. Hengellisyys on ihmisessä syvällä, ja kyllä se on ihan todellinen asia. Joten tässä kohtaa ateistit kieltävät kyllä osan itsestään. Hengellisyys on herkkä alue, jota ei missään tapauksessa saisi manipuloida. Ja sitä manipulointia on maailma pullollaan. JOtenkin tämä tuli mieleen blogia lukiessa. Hengellisyyden kieltäminen itsessä voi olla jopa terveellinen reaktio voimakkaan manipuloinnin jälkeen, mutta älä anna sen jäädä pysyväksi olotilaksi. Se ei ole terveellistä. Koska ihmisessä on henki, sielu ja ruumis ja näiden kolmen tasapaino on se ideaali tila, jonka tosi harva on saavuttanut.

    VastaaPoista
  7. Ei Jumalan olemassaoloa voi todistaa. Kuten sitäkään ei voi todistaa, ettei jotain korkeampaa voimaa olisi. Senhän kertoo jo sana, jota käytämme toiminnasta, joka ihmisestä kohdistuu Jumalaan tai korkeampaan voimaan. Eli USKO.

    Sivistyssanakirjasta: Usko = tietoon perustumaton (vakaa) käsitys jostain
    Synonyymisanakirjasta: Usko = luottamus, vakaumus, uskonto, luulo
    Raamatusta: Usko on sen todellisuutta, mitä toivotaan, sen näkemistä, mitä ei nähdä. (Hebr. 11:1)

    Eli sana uskovan harjoittamasta toiminnasta jo kertoo, ettei kyseessä ole todistettavissa oleva asia vaan jotain muuta.

    Joka tapauksessa usko on hyvä asia, jos sen puutteessa muuttuu sellaiseksi kuin aiemmissa kommenttiosioissa haistatteleva ja raivoava joku Apostle-tyyppi :D

    VastaaPoista
  8. Olet hyvin epämääräinen todistelusi suhteen. Annan esimerkin: New York (tarkemmin: sen olemassaolo) on todiste hämähäkkimiehen olemassaolosta. Hämähäkkimiehen väitetään asuvan New Yorkissa. Jos New Yorkia ei olisi olemassa, tuo väite ei voisi pitää paikkansa, joten hämähäkkimiestäkään ei voisi olla olemassa. Niinpä New York on todiste hämähäkkimiehen olemassaolosta. (Argumentti on ehkä helpompi ymmärtää lepakkomiehen kautta: Gotham Cityn olemassaolemattomuus on todiste sitä vastaan, että lepakkomiestä olisi olemassa.)

    Voidaan sanoa, että New York City (Gotham City) on välttämätön ehto sille, että hämähäkkimies (lepakkomies) on olemassa. Ehto ei kuitenkaan ole riittävä, eli todiste ei ole konklusiivinen: vaikka New York City on olemassa, siitä yksin ei voida päätellä, että hämähäkkimies on olemassa. On etsittävä lisää todisteita: esimerkiksi löytyykö sieltä Peter Parkeria, jota on puraissut radioaktiivinen hämähäkki? Harrastaako kyseinen henkilö valokuvausta? Onko hän ottanut kuvia hämähäkkimiehestä? Jne.

    Tosielämän todisteluilla on se ongelma, että konklusiivisuus on likimain mahdotonta. Olen onnistunut todistamaan, että on olemassa todellisuus, jota on mahdollista kuvata väitelausein, ja voimme jopa tietää että eräät tietävämme väitelauseet ovat tosia, ja olla siinä myös oikeassa. Kovin pitkällemeneviä päättelyketjuja ei kuitenkaan voi tehdä, sillä ei ole mahdollista todistaa konklusiivisesti esimerkiksi sitä, että kumpaakaan meistä olisi ollut olemassa, kun nämä sanat on oletettavasti kirjoitettu. (Viimetiistaisimia ei voi loogisesti kumota.)

    VastaaPoista
  9. Tästä päästäänkin itse aiheeseen. Väite että "Raamattu on totta" on hyvin epämääräinen. Jos tarkastellaan asiaa puhtaasti tietoteoreettiselta kannalta (mikä ei ole Raamatun itseymmärrys) voidaan kysyä, korreloivatko tietyt väitteet, joita voidaan perustella Raamatulla, todellisuuden kanssa positiivisesti? Tämä kysymys tietysti herättää kasan lisäkysymyksiä:

    1) Mitä on tieto? Onhan mahdollista, että ajattelemme tietävämme jotain, mutta olemmekin väärässä. Se, mitä sanomme tiedoksi, saattaa siis olla epätotta. Kuitenkin meillä oli perusteet se uskoa. Tieto on siis uskomus (väite), jonka totena pitämiseen meillä on mielestämme hyvät perusteet. Perusteiden hyvyys taas on ongelmallinen aihe.

    2) Miten hyvin kyseinen väite on perusteltavissa Raamatulla? Tämä ei ole kyllä-ei -kysymys, vaan argumentaatiokysymys, jossa on ymmärrettävä, että väite on määritelmällisesti tulkinta, jota on pystyttävä puolustamaan vaihtoehtoisia tulkintoja vastaan. Esimerkiksi Jeesuksen ylösnousemuksen todistelu sillä, että Raamatussa mainitaan Betlehem on huono argumentti, koska ne kaksi eivät mitenkään liity toisiinsa. Sen sijaan sanoa, että Jeesus luovutettiin ristiinnaulittavaksi, koska Hän kutsui itseään Jumalan pojaksi, on Markuksen evankeliumin valossa hyvin perusteltu.

    3) Miten annettu väite on perusteltavissa Raamatun ulkopuolisilla lähteillä? Meillä on historiallisia lähteitä, jotka vahvistavat eräiden tapahtumien historiallisuutta: Johannes Kastaja mestattiin siten ja siksi kuin evankeliumeissa mainittiin, Herodes Agrippa ja Pontius Pilatus olivat historiallisesti aikalaisia jne. Nämä ovat väitteitä, jotka Raamatun mukaan ovat tosia. Jos sanomme kategorisesti, että Raamattu ei ole totta, sanomme myös, että nämä väitteet eivät ole tosia. Toiset lähteet kuitenkin vahvistavat ne. Nämä siis itse asiassa todistavat, että Raamatussa on historiallisesti tarkkaa tietoa. Kysymys ei siis ole mustavalkoisesti onko Raamatusta luettavissa väitteitä, jotka ovat totta, vaan mitkä niistä ovat totta - ja missä mielessä.

    (Akateemisen tutkimuksen valossa historiallisesta Jeesuksesta on tietty konsensus, eli asioita joista kaikki ovat samaa mieltä. Esimerkiksi, että hän oli historiallinen henkilö silloin ja siellä. Vahvin todiste Jeesuksen ylösnousemuksesta on luultavasti kristillisen kirkon olemassaolo. Se syntyi tyhjästä, ja sen synnyn ja kasvun selittäminen muilla keinoin on historian valossa vähintäänkin ongelmallista.)

    4) Mitä on todellisuuden kanssa korrelointi? (Oletan nyt kylmästi tämän tietoteorian.) Kun Raamatun pohjalta esitetään historiallinen väite "Jeesus nousi kuolleista viikon ensimmäisenä päivänä." on samalla kysyttävä missä mielessä tämän sanotaan pitävän paikkansa? Historiallisena? Allegorisena? Että ihmiset uskoivat niin olevan, riippumatta siitä, oliko niin? Väitteet, jotka eivät edes ole luonteeltaan historiallisia, ovat vielä hankalampia: "Jeesus ja Isä ovat yhtä." Mitä tuo edes tarkoittaa? Ennen kuin voidaan kysyä, pitääkö se paikkansa, on selvitettävä, mitä tarkoitamme sanoessamme niin, ja millä perusteella sanomme niin tai olemme sanomatta.

    VastaaPoista

  10. Jumalan tapauksessa pitäisi siis olla selvää, että sanoa että jokin "Raamattu todistaa Jumalan olevan totta" on käsittämätön lause. Raamattu ei todista mitään - Raamatun tulkintoja voidaan käyttää inkonklusiivisina todisteina jostain, mutta kaikkia tulkintoja itsessään on arvioitava kriittisesti - mikä postmodernin paradigman mukaisesti hävittää niiden (kuten kaikkien muidenkin todisteiden mistä tahansa asiasta) konklusiivisuusarvon (ei kuitenkaan todistusarvoa). Todistaminen siis on mahdollista ainoastaan siinä mielessä, että todistaa jonkin puolesta tai sitä vastaan. Jumala taas ei ole väite, jolla olisi totuusarvo, jonka voisi edes periaatteessa todistaa puoleen tai toiseen. Ja mitä edes tarkoittaa "tosi"?

    Mitä taas tulee siihen, että usko on suhde, niin sekoitat sen kokemuksellisuuteen. Usko on pohjimmiltaan luottamusta. Samaan tapaan voi luottaa esimerkiksi fysiikan lakeihin - tunteilla tai tuntemisilla ei ole mitään tekemistä sen kanssa. Ero on siinä, että Jumala on persoona, eli Häntä ei voi sovittaa yhtälöön, vaan Hän voi yllättää. Silloin luottamus ei kohdistu siihen, että Hän tekisi jotain, vaan siihen, että mitä Hän tekeekin, Hän on hyvä.

    VastaaPoista